Tekoälyllä voidaan nykyään saada ihminen näyttämään siltä, että hän sanoi jotain, mitä hän ei koskaan sanonut. Hänen ääntään voidaan jäljitellä. Hänen kasvonsa voidaan siirtää kuvaan tai videoon, jota ei koskaan kuvattu. Ja pahimmillaan hänen identiteettiään voidaan käyttää seksuaalisen materiaalin tekemiseen ilman minkäänlaista suostumusta.
Yle julkaisi 9.9.2026 artikkelin deepfake-ilmiön leviämisestä Suomessa. Jutussa kerrotaan naisista ja tytöistä, joiden oikeita kuvia on käytetty tekoälyllä tuotetun seksuaalisen materiaalin tekemiseen ilman heidän lupaansa. Ilmiötä on Ylen mukaan tullut esiin muun muassa kouluissa, työpaikoilla ja Puolustusvoimissa.
Jos tekoäly käyttää ihmisen kasvoja, ääntä tai identiteettiä, hänellä pitää olla oikeus päättää siitä.
Tämä keskustelu on tärkeä myös meille. Persona Avatarissa rakennamme virallisia tekoälyavatareja yhteistyössä Talenteidemme kanssa. Oikeaa ihmistä edustavaa Persona Avataria ei tehdä kenestä tahansa tai ilman henkilön osallistumista. Jokainen tällainen tekoälyavatar perustuu sovittuun, sopimukselliseen yhteistyöhön Personan ja Talentimme välillä, ja siksi meidän täytyy myös puhua siitä, missä tämän teknologian rajat kulkevat.
Deepfakeista ja tekoälyavatareista puhutaan helposti samassa yhteydessä. Molemmissa voidaan hyödyntää generatiivista tekoälyä sekä synteettistä kuvaa, videota ja ääntä, mutta se ei tee niistä samaa asiaa. Ratkaiseva ero löytyy siitä, kuka antoi luvan, mihin teknologiaa käytetään ja tietääkö yleisö, mitä se katsoo.
Ylen esiin nostamissa tapauksissa ihmisten oikeita kuvia on käytetty seksuaalisen materiaalin tuottamiseen ilman heidän suostumustaan. Kuvassa oleva ihminen ei ole päättänyt osallistua eikä hallitse sitä, mitä hänen identiteetillään tehdään. Ylen selvityksessä ilmiö ulottuu tunnetuista suomalaisista tavallisiin ihmisiin ja alaikäisiin.
Persona Avatarissa lähtökohta on päinvastainen. Talent tietää, että hänen tekoälyavatarinsa rakennetaan. Hän antaa siihen luvan, osallistuu prosessiin ja tekee Personan kanssa sopimuksen siitä, miten hänen identiteettiään ja materiaalejaan käytetään. Meille suostumus ei ole pieni juridinen yksityiskohta teknologian ympärillä, vaan se on koko mallin perusta.
Olemme saaneet tekoälyavatareistamme palautetta myös siitä, etteivät ne aina näytä täysin oikeilta ihmisiltä. Ja se on kiinnostava huomio, koska olemme tottuneet arvioimaan synteettistä videota ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se onnistuu huijaamaan silmää.
Deepfaken tarkoitus voi olla juuri tämä: saada katsoja uskomaan, että hänen edessään on oikea kuva, video tai ihminen. Mitä vaikeampi manipulaatiota on huomata, sitä vakuuttavampi se voi olla. Persona Avatarilla on eri tehtävä: tekoälyavatarin tarkoitus ei ole saada sinua unohtamaan, että keskustelet tekoälyn kanssa, vaan mahdollistaa keskustelu. Käyttäjän pitää koko ajan tietää, mikä on oikea ihminen ja mikä hänen kanssaan yhteistyössä rakennettu tekoälyavatar.
Siksi hyvää tekoälyavataria ei voi arvioida vain kysymällä: “Näyttääkö tämä täysin oikealta ihmiseltä?” Paljon tärkeämpiä kysymyksiä ovat: tietääkö oikea ihminen tästä? Onko hän antanut siihen luvan? Tietääkö käyttäjä keskustelevansa tekoälyn kanssa? Ja kuka päättää, mitä tällä digitaalisella identiteetillä saa tehdä?
Tekninen mahdollisuus ei ole sama asia kuin lupa.
Ylen esiin nostamat tapaukset näyttävät konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun tämä raja katoaa.
Kasvojen löytyminen Instagramista ei ole suostumus niiden käyttämiseen tekoälymateriaalissa. Julkisuuden henkilöksi ryhtyminen ei ole suostumus digitaalisen kopion tekemiseen. Videon julkaiseminen verkossa ei tarkoita, että siinä oleva ääni olisi vapaasti käytettävissä.
Tämä periaate muuttuu entistä tärkeämmäksi sitä mukaa, kun teknologia kehittyy. Digitaalisen version tekeminen ihmisestä muuttuu jatkuvasti helpommaksi ja vakuuttavammaksi. Ylen jutussa yksi deepfake-sisällön tekijä jopa kehuskeli pystyvänsä tuottamaan jopa 200 pornografista deepfake-kuvaa päivässä.
Juuri siksi kysymyksen pitäisi siirtyä siitä, pystymmekö tekemään tämän, siihen, onko meillä lupa tehdä tämä.
Tämä ajatus on Persona Avatarin lähtökohta. Virallista tekoälyavataria ei rakenneta keräämällä verkosta julkisuuden henkilön kuvia, videoita ja puhetta ja tekemällä niiden perusteella digitaalista versiota hänestä.
Persona tekee yhteistyötä Talentin kanssa sopimuspohjaisesti. Talent antaa luvan kasvojensa, äänensä ja sovittujen materiaaliensa käyttöön sekä osallistuu oman tekoälyavatarinsa rakentamiseen. Avatarille määritellään tietopohja ja rajat sille, mistä ja miten se voi keskustella. Kyse voi olla esimerkiksi urheilijasta, asiantuntijasta, mentorista, sisällöntuottajasta tai vaaliehdokkaasta. Yhteistä heille on se, että he ovat itse päättäneet olla mukana. Emme siis tee tekoälyavatareja ihmisistä heidän tietämättään, vaan rakennamme ne heidän kanssaan.
Vastuullisessa tekoälyavatarissa läpinäkyvyys toimii molempiin suuntiin: Talentin pitää tietää, miten hänen identiteettiään käytetään, ja käyttäjän puolestaan pitää tietää, kenen – tai oikeastaan minkä – kanssa hän keskustelee.
Kun avaat Persona Avatarissa esimerkiksi urheilijan, mentorin tai vaaliehdokkaan tekoälyavatarin, tarkoituksena ei ole saada sinua uskomaan, että oikea ihminen on toisessa päässä puhumassa kanssasi reaaliajassa. Keskustelet tekoälyavatarin kanssa.
Läpinäkyvyys ei vähennä teknologian kiinnostavuutta. Päinvastoin. Kun meidän ei tarvitse teeskennellä avatarin olevan jotain muuta kuin se on, voimme keskittyä siihen, mitä uutta sillä voidaan tehdä.
Ylen uutinen muistuttaa siitä, kuinka vakavia seurauksia synteettisen median väärinkäytöllä voi olla. Ylen haastattelema toimittaja Johanna Vehkoo kuvaa ilmiötä Suomessa jopa epidemiaksi ja varoittaa sen normalisoitumisesta. Siksi deepfakeista pitää puhua, väärinkäytöksiin pitää puuttua ja niiden kohteeksi joutuneita ihmisiä pitää suojella.
Samalla tarvitsemme tarkempaa kieltä siitä, mitä tekoälyllä rakennetaan. Kaikki tekoälyllä tuotettu video ei ole deepfake. Kaikki digitaalinen avatar ei ole yritys esiintyä toisena ihmisenä. Teknologia voi mahdollistaa sekä vakavia väärinkäytöksiä että täysin uudenlaisia, suostumukseen perustuvia tapoja kommunikoida.
Ero ei välttämättä näy ensimmäisenä pikseleissä, vaan siinä, miten ja miksi sisältö on syntynyt. Onko oikea ihminen mukana? Onko hän antanut luvan? Onko yhteistyöstä sovittu? Onko käyttäjälle selvää, että kyseessä on tekoälyavatar? Onko avatarille määritelty rajat? Näistä kysymyksistä meidän pitäisi puhua enemmän samalla, kun tekoälystä tulee yhä suurempi osa arkeamme.
Kasvot ja ääni eivät ole vapaata raaka-ainetta. Virallinen tekoälyavatar alkaa ihmisestä, joka on itse päättänyt olla mukana.
Deepfake-keskustelu ei lopulta ole vain keskustelua siitä, mitä tekoälyllä voidaan tehdä. Se on keskustelua myös omistajuudesta, vastuusta ja suostumuksesta.
Persona Avatarissa oikeita ihmisiä edustavia tekoälyavatareja ei tehdä kenestä tahansa. Virallinen tekoälyavatar syntyy Personan ja Talentin välisestä yhteistyöstä, jossa ihminen itse on päättänyt tuoda oman digitaalisen versionsa Persona Avatariin.
Teknologia tulee kehittymään. Digitaalisista ihmisistä tulee entistä vakuuttavampia, ja todellisen ja synteettisen sisällön erottaminen voi muuttua vaikeammaksi. Silloin meille tärkein kysymys ei ole, kuinka aidon ihmisen tekoälyllä voi tehdä, vaan: kenen luvalla se tehdään?
